Olli Virtaperko
Olli Virtaperko | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 29. joulukuuta 1973 |
Ammatti | säveltäjä, muusikko |
Muusikko | |
Tyylilajit | taidemusiikki |
Soittimet | barokkisello, gamba, laulu |
Yhtyeet |
Ensemble Ambrosius (1995–) Ultra Bra (1995–2001) |
Aiheesta muualla | |
Kotisivut | |
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
Olli Virtaperko (s. 29. joulukuuta 1973 Espoo) on suomalainen säveltäjä. Lisäksi Virtaperko on vuodesta 1995 johtanut Ensemble Ambrosius -kamariyhtyettä, joka on tullut tunnetuksi Frank Zappan musiikin esittämisestä barokkisoittimin. Yhtyeessä Virtaperko soittaa barokkiselloa.
Populaarimusiikin puolella Virtaperko toimi 1995–2001 Ultra Bra -yhtyeen laulajana.
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ylioppilaaksi Virtaperko kirjoitti Kallion lukiosta 1992. Hän aloitti sävellysopintonsa Edinburghin yliopistossa (1993–1994) Peter Nelsonin johdolla ja jatkoi opintojaan Sibelius-Akatemiassa, jossa hänen opettajanaan oli Tapio Nevanlinna. Musiikin maisterin tutkinnon hän suoritti 2005 pääaineinaan musiikin sävellys ja teoria. Pääinstrumenttiaan barokkiselloa Virtaperko on opiskellut Sibelius-Akatemiassa Markku Luolajan-Mikkolan johdolla.lähde?
Virtaperkon läpimurto säveltäjänä tapahtui laajamittaisten orkesteriteosten myötä.lähde? Hänen tyylillisesti monipuolinen tuotantonsa sisältää taidemusiikin keskeisten teostyyppien lisäksi muun muassa bigband-musiikkia, elektronisia instrumentteja hyödyntäviä sävellyksiä sekä teoksia renessanssi- ja barokkisoittimille.lähde? Virtaperkon konsertto Romer's Gap (Arkistoitu – Internet Archive) sähköisesti vahvistetulle sellolle ja orkesterille valittiin Teosto-palkintoehdokaaksi helmikuussa 2017.[1] Virtaperko on Suomen Säveltäjät ry:n varapuheenjohtaja. Hän toimi vuodet 2011-2014 Tampere Biennalen taiteellisena johtajana ja on lisäksi toimittanut musiikkiohjelmia Yle Radio 1 -radiokanavalle vuodesta 2007 (muun muassa Välilevyjä, Aikamme suomalaista musiikkia ja Jälkikoirat).
Vuonna 2021 Virtaperkolle myönnettiin valtion kolmivuotinen taiteilija-apuraha.[2]
Tärkeimmät teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Orkesteriteokset ja konsertot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Romer's Gap (Arkistoitu – Internet Archive) (konsertto sähköisesti vahvistetulle sellolle ja orkesterille, 2016, 26')
- Multikolor (konsertto baritonisaksofonille ja pienelle kamariorkesterille, 2014, 18')
- Ambrosian Delights (konsertto analogisyntetisaattori knifoniumille ja barokkiorkesterille, 2013, 27')
- Calvinon viisi sanaa (kaksoiskonsertto sellolle, harmonikalle ja sinfoniaorkesterille, 2010, 35’)
- Kuru (sinfoniaorkesterille, 2009, 13')
Kamarimusiikkia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Glass Orifice (kahdelle klarinetille, 2010, 12’)
- Puhallinkvintetto (2007, 16’)
- Crimes of the Past (alttosaksofonille ja pianolle, 2006, 12’)
- Kalkkeen meri ahtona (konserttikanteleelle ja harmonikalle, 2006, 8’)
Sooloteoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Celestial Bodies (konserttiharmonikalle, 2014, 7'30)
- Kuulas (sellolle, 2009, 10')
- Dawkins (uruille, 2008, 15’)
- Pirun keuhkot (konserttiharmonikalle, 2005, 5’45)
Vokaalimusiikkia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lähteellä (Arkistoitu – Internet Archive) (sopranolle ja ensemblelle, 2014, 18', teksti J.L. Runeberg, käännös Tarmo Manelius)
- Lampaanviulu – Uusia suomalaisia kaanoneita (25 laulukaanonia, 2002-2010, © 2010 Atena Kustannus)
- Sateen jälkeen (naislauluyhtyeelle, 2008, 5’, Saima Harmajan runoihin, SULASOL)
Teokset vanhan musiikin periodisoittimille
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Meren päällä ohuempaa (renessanssinokkahuilukvartetille, 2015, 14')
- In nomine 'Shivering' (gambayhtyeelle a5, 2015, 7')
- In nomine revised (tenorinokkahuilulle, bassogamballe ja cembalolle, 2013-2014, 10')
- Kansanmusiikkigambaa (diskanttigamballe, 2013, 15')
Teokset saatavana Music Finlandin kautta, ellei toisin ole mainittu.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Teosto-palkintoehdokkaina kuusi teosta Teosto. 16.2.2017. Arkistoitu 21.2.2017. Viitattu 20.2.2017.
- ↑ Valtion taiteilija-apuraha 311 taiteilijalle 16.7.2021. Helsinki: Taiteen edistämiskeskus. Arkistoitu 16.7.2021. Viitattu 17.7.2021.